torstai 12. syyskuuta 2013

Pallas-Yllästunturin kansallispuisto

Taaskaan en arjen askareiden ohessa oo kerennyt (ts. jaksanut) kirjotella tänne mittään... Mutta onneks oon käynyt joka tapauksessa urheilemassa :)

En muista - enkä jaksa tarkistaa - josko oon kirjottanu tänne Tonin ja mun Pallas-Yllästunturin vaelluksesta elokuun alkupuolella, eli: lähdettiin Tonin mökiltä Tepastolta ajelemaan aamulla Pallaksen suuntaan, tarkotuksena vaeltaa yhden yön pituinen reitti, 32km, koska Pallas-Hetta -reitti kulkee paikasta A paikkaan B, niin auto olis pitänyt saada jotenkin toiseen päähän. Tähän me ei sitten ryhdytty, vaan päätettiin tehdä näin.

Lähdettiin tosiaan aamulla 10 aikoihin Pallaksen päästä ihan mukavissa sääolosuhteissa; puolipilvistä ja lämpöä oli sen verran, että sortseilla ja pitkähihasella t-paidalla pystyi kulkemaan rinkka selässä oikein kivasti :) 

Maasto oli - luonnollisesti - mäkistä ja kivistä, mutta maisemat oli aivan huikeat! Ekat 10km vaellettiin tunturin päällä - ylhäältä avautui upeat maisemat silmän kantamattomiin :) 10 km jälkeen tuli ensimmäinen autiotupa vastaan ja päätettiin keitellä trangialla pussipastat. Jatkettiin matkaa vielä n. 5km verran ja tultiin meidän yöpymispaikaksi tarkotetulle autiotuvalle. Se oli hurjan kiva! Siellä oli seinän pituinen kerrossänky, kaasulevy, kamiina, nuotipaikka ja vesipiste. Mökki oli hurjan tunnelmallinen ja kiva muutenkin. :) 

Koska oltiin siellä jo iltapäivästä, niin päätettiin, että kävästään katsomassa vielä yhtä autiotupaa, joka sijaistsi kilometrin päässä. Se oli vähän pieni ja kämänen, niin palattiin takaisin. Tuumittiin siinä samalla, ettei jäädä yöks vaan otetaan toinen ruokatauko. Paistettiin makkarat ja keiteltiin nuudeleita, karkin toimiessa jälkkärinä. Ruuan jälkeen otettiin tunnin pituset torkut. Eräs yksinäinen vaeltaja Rovanimeltä tuli unien loppupuolella leputtelemaan jalkojaan mökkiin, mutta jatkoi Ylläkseltä alkanutta matkaansa kohti Hettaa.

Päiväunien jälkeen lähdettiin vaeltamaan takaisin kohti Pallasta ilta-auringon laskiessa komeasti tuntreiden taakse. Nyt maisemat oli entistä komeammat ja tuntui, ettei sieltä olis malttanut lähteä pois lainkaan. 

Autolla oltiin noin tasan 24 aikaan, reissussa meni siis yhteensä 14 tuntia 32km taittamiseen ruokataukoineen ja päiväunineen. 

Mun toinen jalka sanoi itsensä irti viimeisen kilometrin kohdalla; samainen polvi, joka joskus treenatessa lonksuu, kipeytyi aivan hemmetisti ja sille ei juurikaan pystynyt tukeutumaan :( Onneks selvisin sieltä kuitenkin pois ja pienen voltaren- ja buranakuurin jälkeen se tuntuu taas avain normaalilta. Uudet vaelluskengät taitaa olla ajankohtaiset ostaa...

Pallaksella auringonlaskun aikaan. :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti