Välillä elämä antaa, mutta osaa se ottaa myös pois... Toivottavasti mikään ei kuitenkaan ole lopullista ja ehkä tämä tästä kääntyy vielä voitoksi, ken tietää? Sitä aina yllättyy, kuinka paljon tunteita sisällä itsessään onkaan. Tuppaa unohtumaan kaikki tälläinen, kun elää sitä ns. mukavaa (tasapaksua) elämää. Haluaisin niin kovasti jossitella ja käännellä asioita: "jos asiat oliskin mennyt toisin?". Mut ei ne mennyt. Kai mun täytyy hyväksyä se ja keskittyä tän mun hyvin kauan sekasin olleen pään selvittelyyn jatkossa paremmin. Oon surkeana ja kurjana... Ehkä huominen puntti vie masentavat ajatukset mennessään hien mukana?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti